KÄSITTÄMÄTTÖMÄN ÄÄRELLÄ

THE WORLD MIRROR / SPOTLIGHT
11.7.2017

 

Maria Matinmikon Värit on kolmiosaisen kokonaisuuden viimeinen osa. Kirja julkaistiin helmikuussa, ja nykyisin runoilija katsoo omaa teostaan hämmästellen, jopa oudoksuen. ”Kirjoittaminen otti esineen muodon, jonka kautta se kommunikoi maailman kanssa, näyttäytyy jokaiselle tietoisuudelle omalla tavallaan. Se on hyvin erikoinen tunne”, Matinmikko sanoo. 

Hanna Hirvonen ja Shurouk Hammoud, haastattelu

 

Mistä olet kotoisin ja missä asut nykyään, Maria Matinmikko? Onko kotipaikkasi vaikuttanut kirjaasi?

Olen kotoisin Oulusta ja asun nykyään Helsingissä. Olen asunut myös Rovaniemellä. Kaikki kotipaikkani ovat vaikuttaneet kaikkiin kirjoihini ja matkustaminen vaikuttaa myös. Olen hyvin tietoinen ruumiillisesta olemassaolosta. Ruumis on aina jossain paikassa ja sillä on historia ja nykyhetki; se on kulttuuris-poliittis-taloudellisten kehysten ja henkilökohtaisten tilanteiden ympäröimä. Kirjoissani paikat heijastuvat toisaalta ruumiin ja tietoisuuden kokemuksina, toisaalta esimerkiksi maisemallisuus ja luonto näyttäytyvät ihmisestä riippumattomina ulottuvuuksina.


Miksi kirjoitat runoja?

Kirjoitan, koska rakastan kirjoittamista, se on kutsumus ja tarve. Haluan vuorovaikuttaa ja osallistua taiteen keinoin. Runous kiehtoo hämärässä kirkkaudessaan. Lajimäärittelyt ovat kohdallani kuitenkin hiukan vaikeita, koska ajattelen kirjojeni haastavan perinteisiä kirjallisuudenlajeja. Teokseni ovat eräänlaisia anomalioita.

 

KasvokuvaMaria Matinmikon teokset haastavat perinteisiä kirjallisuuden lajeja.
KUVA: Uwa Iduozee.

 

Mistä uusin teoksesi Värit kertoo?

Värit (Siltala, 2017) on moneuksien kirja. Se on asetelmallisen trilogian viimeinen osa. Edelliset osat ovat Valkoinen (ntamo, 2012) ja Musta (Mahdollisen Kirjallisuuden Seura, 2013). En ajattele minkään teokseni kertovan jostain tietystä asiasta. Koska haluan välttää definitiivisiä kuvauksia, vastaan, että kirjani nimi viittaa muun muassa kognitiivis-emotionaaliseen palettiin, maailman monenlaisuuteen ja ristiriitaisuuteen, marginaaliseksuaalisuuksien ja -sukupuolien aiheisiin ja näkyvän maailman väreihin. Myös käsittämättömän kohtaaminen tai tuntu käsittämättömyydestä on tärkeä aihe teoksessa.


Minkälaisissa olosuhteissa teos on kirjoitettu?

Pääosin teos on kirjoitettu Helsingissä, mutta jotkut tekstit ovat saaneet alkunsa Ranskassa, Puolassa ja Espanjassa. Yksi teoksen pohjavirtauksista on yhteiskunnallinen. Euroopan ja Yhdysvaltojen poliittisessa ilmapiirissä on osittain nähtävissä liikehdintää kansallismielisempään, vihamielisempään ja pelokkaampaan suuntaan. Toki vastaliikkeitäkin on, ja haluaisin asettaa tämän teoksen joiltain osin siihen kontekstiin. Henkilökohtaisella tasolla olen kirjoittanut kirjaa muuttuvissa olosuhteissa.


Miten julkaisit teoksesi? Saitko kirjoittamiseen avustusta joltain taholta? 

Teokseni julkaisi Kustannusosakeyhtiö Siltala Helsingissä. Sain kirjoittamiseen taloudellista tukea Taiteen edistämiskeskukselta ja WSOY:n kirjallisuussäätiöltä, mutta apurahakaudet eivät kattaneet koko työskentelyaikaa, joten olen ollut myös palkkatöissä.


Mistä kirjasi voi löytää?

Kirjani voi löytää sekä kirjastoista, nettikaupoista että Akateemisesta Kirjakaupasta.


Mitä tunsit, kun julkaisit teoksen?

Tunsin ehdottomasti onnellisuutta, mutta valmis teos on kuin irronnutta kudosta tai jonkin viillon läpi pulpahtanut elin. Teosta katsoo hämmästellen, jopa oudoksuen. Se muuttui ja muuttuu, kirjoitus / kirjoittaminen otti esineen muodon, jonka kautta se kommunikoi maailman kanssa, näyttäytyy jokaiselle tietoisuudelle omalla tavallaan. Se on hyvin erikoinen tunne.

En tiedä miten muut kirjoittajat suhtautuvat tähän, mutta valmiista teoksesta on itse asiassa aika haastavaa puhua, vaikka toisin voisi kuvitella. Se on lähellä ja tuttua, eräänlaista virtaavaa, hermostollista, maailman läpäisemää sisäisyyttä, mutta juuri siksi vaikea asettaa psyykkisen etäisyyden päähän.

 

kuva kirjan kannesta

 

Oletko sama ihminen kuin ennen kirjan kirjoittamista? Lisäsikö kirjoittaminen jotain luonteeseesi tai kokemuksiisi?

Kirjoittaminen muuttaa aina jotain, en ole sama ihminen kuin ennen tätä kirjaa. Kirjoittaminen on itselleni aivan erityinen tapa ajatella, kokea, elää ja osallistua. Se on tutkimusmatkaa maailmaan, kieleen, ihmisyyteen, käsittämättömyyksiin, tuttuihin ja tuntemattomiin maastoihin.


Jos et olisi runoilija, mitä haluaisit tehdä?

Haluisin olla ihmisoikeusjuristi, tanssitaiteilija tai valokuvaaja.

 

Ote Maria Matinmikon teoksesta Värit:

 

matinmikko1

matinmikko2

Kommentoi:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *