ARKINEN MAAILMA OSINA

THE WORLD MIRROR / SPOTLIGHT
14.7.2017

Matti Kangaskosken Pääkalloneuvottelut tutkii ihmistä mielen ja ruumiin toimintojen kautta. Teos on kirjoittajansa toinen runokirja. ”Runoudella on mahdollisuus nimetä jotain todellisuudesta ja tuottaa kestäviä oivalluksia,” Kangaskoski luonnehtii.  Hänen kirjansa tarkastelee esimerkiksi ristiriitaa siitä, miten jokin asia voi hetkessä olla kaikkein tärkein – mutta pidemmässä katsannossa jopa mitätön.

Hanna Hirvonen ja Shurouk Hammoud, haastattelu

 

Mistä olet kotoisin ja missä asut nykyään, Matti Kangaskoski?

Olen syntynyt Suomessa, Oulun kaupungissa, jossa perheeni vietti ensimmäiset elinvuoteni. Sen jälkeen olen valunut Vaasan, Jyväskylän ja Tampereen kautta Helsinkiin, jonne muutin noin 13 vuotta sitten. Lisäksi olen viettänyt lapsena vuoden Israelissa, kun isäni oli rauhanturvaajana, myöhemmin vaihto-oppilasvuoden Pariisissa ja viime vuosina noin puolet ajastani Saksan Giessenin kaupungissa. Helsinki on selkeästi kotikaupunkini.   


Onko kotipaikkasi vaikuttanut kirjaasi?

Pääkalloneuvotteluissa (Teos, 2017) ei ole mitään konkreettisesti Helsingistä, mutta tietenkin ympäristö, kaupungin ilmapiiri ja ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä vaikuttavat siihen, millaisista asioista kiinnostun ja miten niistä kirjoitan. Silti uskallan väittää, että lopputulos ei ole sidottu mihinkään yhteen paikkaan. Kuitenkin esimerkiksi metsässä, merellä tai toisenlaisessa sosiaalisessa ja ekonomisessa yhteiskunnassa olisin epäilemättä itsekin toisenlainen ja kirjoittanut toisenlaisen kirjan.

 

kasvokuva_Heini_Lehvaslaiho
Matti Kangaskoski työstää tällä hetkellä väitöskirjaa
nykyrunoudesta. KUVA: Heini Lehväslaiho. 


Miksi kirjoitat runoja?

Minulle taide, niin kuin tiedekin, on maailman ja inhimillisen ymmärryksen tarkkailua ja tutkimista sekä tämän tarkkailun ilmaisemista jollain tavalla, joka pyrkii jaettuun kokemukseen. Pidän tätä tärkeänä toimintana. Runoudella on mahdollisuus nimetä jotain todellisuudesta ja tuottaa kestäviä oivalluksia. Lisäksi rakastan ajattelua, tutkimista ja kirjoittamista sekä erilaisten ajatus- ja kielirakennelmien kehittelyä, ja tähän runous sopii parhaiten.

Eli kirjoitan siksi, että uskon sen olevan merkityksellistä ja siksi, että se on minulle mieluista. Tai kenties ajattelen sen olevan merkityksellistä, koska se on minulle mieluista, kuka tietää. Runous on joka tapauksessa tärkeää ja oikeastaan välttämätöntä, kirjoitin minä sitä tai en.


Mistä uusin teoksesi Pääkalloneuvottelut kertoo?

Pääkalloneuvottelut tutkii nimenomaan ihmistä sekä mielen että ruumiin toimintojen kautta ja enimmäkseen suhteellisen arkisissa tilanteissa. Arkiset tilanteet ja maailma on purettu osiin niin, että näkyvillä on esimerkiksi muotoja, ääniä ja perustunteita kuten mielihyvä ja mielipaha. Pääkallo-hahmo kulkee kaupungilla ja tulkitsee näitä yksinkertaisia peruselementtejä monin eri tavoin ja tästä tulkinnasta syntyy koko inhimillisen kokemuksen draama. Pyrin näyttämään tämän kokemuksen syntymisen.

Noin puolet kirjasta keskittyy Pääkallo-hahmoon ja arkiseen, toinen puolikas, nimeltään ”punainen”, kertoo kahden ihmisen suhteesta maailmassa, jossa kaikki alati uusiutuu hiukkastasolta lähtien. Myös ”punainen” tarkastelee asioita osittain kokemuksen sisältä ja osittain sen ulkopuolelta; sitä ristiriitaa, miten jokin asia voi tällä hetkellä olla tärkein, vaikka samalla tietää, että pidemmässä katsannossa se on vähemmän tärkeä ja lopulta kenties mitätön.

Sekä Pääkallo-osioissa että ”punaisessa” tarkastellaan siis havainnon ja kokemuksen syntymistä, mutta vähän eri näkökulmista. Kirjan muoto pyrkii kokonaiskuvaan, ja niinpä kaikki tekstit liittyvät toisiinsa tavalla tai toisella.


Minkälaisissa olosuhteissa teoksesi on kirjoitettu?

Tämä teos on kirjoitettu erittäin huolellisesti ja se on pitkällisen ajattelun ja kokemuksen tarkkailun tulos. Olen kirjoittanut samanaikaisesti väitöskirjaa runoudesta, ja töiden yhteensovittaminen on vaatinut tarkkaan suunniteltua aikataulua ja kurinalaista elämää. Olen myös tutkinut kontemplatiivisia perinteitä ja kokeillut niiden oppeja käytännössä. Toisin sanoen olen pyrkinyt luomaan rauhalliset olosuhteet työnteolle, mikä on tarkoittanut monien häiriötekijöiden karsimista.


Miten julkaisit teoksesi? Saitko kirjoittamiseen avustusta joltain taholta? Mistä kirjasi voi löytää?

Pääkalloneuvottelut on julkaissut Kustannusosakeyhtiö Teos, kuten aiemmatkin kirjani. Olen hyvin kiitollinen monelle taholle. Kustannustoimittajani sekä ystäväni Tuomas Timonen ja Eino Santanen lukivat ja kommentoivat käsikirjoitusta. Sain taloudellista tukea kirjoittamiseen Taiteen keskustoimikunnalta, Alfred Kordelinin säätiöltä, Jenny ja Antti Wihurin rahastolta ja WSOY:n Kirjallisuussäätiöltä. Kirjani voi ostaa ja tilata kirjakaupoista tai verkosta sekä kustantamon sivuilta.


Mitä tunsit, kun julkaisit teoksen?

Pääkalloneuvottelut on ollut kummallinen kirja. Epäily ja epävarmuus tuntuvat yleisiltä kokemuksilta kirjoittaessa, ja niin on ollut minullakin muiden kirjojen kanssa. Vietin toki monta kauhun hetkeä, kun teksti ei vielä suostunut toimimaan, mutta jostain syystä en koskaan ollut tästä kirjasta huolissani ja julkaisemisen jälkeenkin olen ollut siihen tyytyväinen. Tämä tila ei voi kestää pitkään, kohta jo varmaan jokin muuttuu.


Oletko sama ihminen kuin ennen kirjan kirjoittamista? Lisäsikö se jotain luonteeseesi tai kokemuksiisi?

Runo syntyy tekijästä, joka kirjoittamisen myötä muuttuu, joka taas muuttaa runoa ja niin edelleen. Ja toisaalta, ihmiset muuttuvat jatkuvasti monista eri syistä ja kirjoittajan kohdalla tämä näkyy myös kirjoittamisessa. En ole sama ihminen kuin silloin, kun aloin kirjoittaa tätä kirjaa, mutta se ei ole pelkästään kirjoittamisen syytä tai ansiota.


Jos et olisi runoilija, mitä haluaisit tehdä?

Jos saisin vapaasti valita, olisin eläintarhan siivooja.

 

Ote Matti Kangaskosken kirjasta Pääkalloneuvottelut:

paakalloneuvottelut_uusi_KUVA

 

Kommentoi:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *