PÄÄTOIMITTAJA RUNON ASIALLA

THE WORLD MIRROR / POET’S IDENTITY CARD
14.9.2017

Syyrialaisrunoilija Rami Zakaria kirjoittaa mieluiten hiljaisuudessa. Runoihinsa hän rakentaa pakopaikkoja ihmisille, jotka haluavat hetkeksi pois levottomasta todellisuudestamme. Zakarian esikoisteos julkaistiin tänä vuonna, mutta mies on runouden asialla laajemminkin; hän päätoimittaa Poetry Letters -lehteä. Kaksi vuotta sitten perustettu julkaisu on arabiankielisen nykyrunouden äänenkannattaja, jossa ennakkoluuloille ei jätetä tilaa.

Hanna Hirvonen ja Shurouk Hammoud, teksti
Maija Luotonen, runon suomennos englannista

 

”Nykyisin kasvoillani / Ei ole paljon piirteitä / Jotten kiinnittäisi kerjäläisten huomiota / Hymylläni / jottei pikkutyttö marketissa / Huomaisi suruani / Koskettaessaan kaloja pienellä sormellaan / Herättääkseen ne henkiin…” Rami Zakaria aloittaa runossaan Pakenevan miehen piirteet (2016). Kun Zakaria alkaa kirjoittaa, hänestä tuntuu kuin hän sukeltaisi: ”Runoon meno on nopeaa ja yllätyksellistä”, syyrialaisrunoilija sanoo.

Rami Zakaria on runoileva professori ja sähkötekniikan opettaja, joka asuu nykyisin Etelä-Koreassa, Soulissa. Runon tulo voi yllättää hänet vaikkapa toimistossa yliopistolla, jossain metropolin kahviloista tai Hanjoen törmällä. ”En ole kokopäivätoiminen kirjailija, mistä johtuen käytän kaikki mahdollisuuteni kirjoittaa.” Oikeastaan sijainnilla ei ole merkitystä; Zakarian kirjoittaessa tekstin tunnelma vie hänet mukanaan. Kaikki muu katoaa. ”Kirjoittaessani en tunne maailmaa ympärilläni – runous valtaa aistini kokonaan.”

”…Pelkään että harmaa ilmeeni / Säikäyttää junamatkustajat / Minulla ei ole viiniä sydämessäni / Hyväilläkseni kukkaa joka / Kirjoitti käteeni / Sanan tule…”, jatkuu runo. Zakarian teksteissä ollaan usein liikkeellä. Runoissa kävellään vaikkapa joelle – ja ihmetellään siellä taivaan sävyjä. Toisinaan runoissa vaellellaan kylillä ihmisiä katsellen. Muistot ovat keskeisiä, ja eläimet ilmestyvät kuvaan yllättävissä tilanteissa. Myös sota – ja elämän mielettömyys muutenkin – ovat piirtyneet Rami Zakarian runoihin.

Melankolinen runo ilmeettömästä kulkijasta on kirjoittajalleen tärkeä. ”Pidän hiljattain kirjoittamistani runoista enemmän kuin vanhoista, ilmaisuni on kehittynyt. Suurin osa uusista runoistani ei ole peräisin onnellisista hetkistä, mutta olen niihin runoilijana tyytyväinen. Kirjoitustyylini muuttuu samalla, kun ymmärrykseni maailmasta ja itsestäni muuttuu.”

 

Rami Zakaria kasvokuva

 

RUNOILIJA, PROFESSORI JA PÄÄTOIMITTAJA

Rami Zakaria (synt. 1982) on kotoisin Syyrian Alepposta. Nykyisin hän asuu Korean
tasavallan pääkaupunki Soulissa, jossa hän opettaa sähkötekniikkaa yliopistossa.

Zakarian matka hänen tämän hetkiseen kotikaupunkiinsa kulki Iso-Britannian
kautta; hän suoritti Englannissa maisterin ja tohtorin tutkinnot.

Esikoisrunokokoelma ”Kirjon alku” julkaistiin tänä vuonna Soulissa.

Rami Zakaria toimittaa runolehteä. Poetry Letters -julkaisu esittelee
arabiankielistä nykyrunoutta sekä käännösrunoutta ennakkoluulottomasti.

 

Rakkautta runoissa lapsuudesta saakka

”Olin taipuvainen eristäytymiseen ja onnekas saadessani kasvaa hyväsydämisessä perheessä”, Rami Zakaria kertoo lapsuudestaan. Hän muistaa parhaiten isänsä kotikylällä viettämänsä päivät. Tuo kylä, Tarmanin, on vuoristokylä lähellä Turkin rajaa. ”Vaikka kävimme kylällä vain silloin tällöin lomilla, suuri osa lapsuuden muistoistani on sieltä. Tarmanin oli minulle täydellinen paikka tutkia ja mietiskellä asioita.”

Runoudella on aina ollut paikkansa Rami Zakarian elämässä. Niihin aikoihin, kun Rami oli 12-vuotias, hänen muistikirjansa täyttyivät ensimmäisistä runokokeiluista. Hän kirjoitti rakkaudesta – ainakin niin paljon kuin lapsi rakkaudesta ymmärtää. ”Olin tuolloin eri ihminen. Olennaista on, että se ihminen piti niistä runoista. Yksinkertaiset ja lapselliset kokeilut ovat välttämättömiä missä tahansa kirjallisessa työssä.”

Lapsuuden aikaisia kirjoituksia Zakaria ei rohjennut esitellä muille. ”En näyttänyt runojani kenellekään, sillä olin ujo poika.” Koti oli kannustava taiteellisten kokeilujen suhteen. ”Isäni on kiinnostunut kirjallisuudesta, erityisesti runoudesta. Hän painoi mieleensä klassikkorunoilijoiden säkeitä ja toisteli niitä edessäni. Epäilemättä tämä vaikutti minuun.”

Teini-iässä Zakaria innostui, hänkin, klassisesta arabialaisesta runoudesta. Rohkeus jakaa omia, lyyriseen muotoon aseteltuja ajatuksia kasvoi hiljalleen. Nykyisin Zakaria luetuttaa uusia runojaan ystävillään ja julkaisee niitä tuoreeltaan esimerkiksi perustamansa lehden verkkosivustolla. Zakarian arabiankielinen esikoiskokoelma “Kirjon alku” julkaistiin tänä vuonna.

Rami kuva kirjan kannestaRami Zakarian ensimmäinen runokokoelma pitää sisällään runoja henkilökohtaisesta elämästä. Sota on
näkyvillä, mutta niin ovat myös luonto ja rakkaus. ”Runoissani en deittaile niinkään maailman tapahtumien
kuin deittailen itseni kanssa – itseni, joka näyttäytyy lapsekkaana omissa silmissäni.”


Esikoisrunoilijan mielestä sanan voima on vahva: ”Sanoilla voi saada aikaan sekä positiivista että negatiivista muutosta. Runoudella voi paljastaa tai kritisoida todellisuutta. Runous voi myös edesauttaa eettisten sääntöjen luomisessa (tai niiden vahingoittamisessa)”, Zakaria sanoo. Hän kuitenkin huomauttaa: ”Nämä kaikki ovat runouden toissijaisia tehtäviä. Mielestäni todellista runoutta ei kirjoiteta siksi, että sillä tähdättäisiin muutokseen. Runous on arvokasta itsessään, eikä sen olemassaololle tarvita muita syitä.”

”Henkilökohtaisesti, jos haluaisin vaikuttaa runoillani jotenkin, toivoisin niiden edistävän vapautta, rakkautta, oikeutta ja rauhaa. Nämä ovat arvoja, joihin uskon, ja joita lukijat voivat löytää runoistani vaihtelevin annoksin. Mutta en ajattele asiaa tietoisesti, kun kirjoitan.”

 

Inspiroivat muutot maasta toiseen

Vaikka pikkuinen Tarmanin oli lähellä luovan ihmisen sydäntä, runoilija tietää myös kaupungin vaikuttaneen vahvasti omaan persoonallisuuteensa. Runoilija Rami Zakarian lapsuus- ja nuoruusvuosien koti oli Syyrian Aleppossa. Zakarian muistoissa Aleppo näyttäytyy vilkkaana kaupunkina, jonka kujilla ja muinaisen linnan läheisillä toreilla oli mielenkiintoista vaellella. ”Aleppon erottaa musiikista ja ruoasta. Paikalliset osoittavat näissä verratonta luovuutta, sillä kaupungille tyypillistä ruokaa ja musiikkia löytää vain sieltä.”

Nuori runoilija ehti tunnustella hieman myös syyrialaiskaupungin kulttuurielämää: ”Olin opiskelija, joten kulttuuririentoni rajoittuivat yliopistolle, tapaamisiin kahviloissa ja runokirjavaihtareihin.” Nuori mies luki Aleppon yliopistossa viestintätekniikan kandidaatiksi. Paperit saatuaan hän lähti maailmalle, Conventryn kaupunkiin Iso-Britanniaan, jossa hän suoritti maisterin tutkinnon. Myöhemmin Zakaria valmistui tohtoriksi, tällä kertaa Warwickin yliopistosta.

Nykyisin runoilija löytää itsensä suurkaupungista, jolla on kaksi vastakkaista, ristiriitaistakin puolta. ”Toinen on moderni, teknologian kyllästämä, läntiset arvot omaksunut. Toinen on muinainen perinteissään sekä taiteessaan, itäisine uskomuksineen. Voin nähdä nämä molemmat puolet samassa maisemassa.”

Kaupunki on Korean tasavallan pääkaupunki Soul – Rami Zakarian kotikaupunki vuodesta 2013 alkaen. Metropoli on runoilijalle inspiroiva paikka; Soul on hurmannut hänet esimerkiksi kulttuuritarjonnallaan: ”Kulttuuriyhdistykset järjestävät paljon runotilaisuuksia. Työ korealaisen kirjallisuuden kääntämiseksi englanniksi on vaikuttavaa. Korealainen runous on erityistä ja meillä olisi siitä paljon opittavaa.”

 

”Runoilijat lukevat runojaan kuin
tanssisivat niiden kanssa.”

 

Soulin tunnelmissa runoja syntyy, vaikka professori Rami Zakarian arkinen elämä on paljon muutakin kuin kirjoittamista: ”Muut työt auttavat katsomaan itseni ulkopuolelle, katsomaan tietoisesti ympäröivää maailmaa. Tietoisten kokemusten kerääminen päivittäisistä töistä ja sosiaalisista suhteista kehittää myös tiedostamattoman kykyä tehdä taidetta”, Zakaria sanoo. ”Myös luonto ajaa minut kirjoittamaan, ja paikan vaihtaminen on inspiroi”, hän jatkaa. ”Ja tietysti kirjailijana tarvitsen myös aikaa mietiskelylle.”

Rami Zakaria on asunut kolmessa maassa – Syyriassa, Iso-Britannissa ja Etelä-Koreassa – joten kysytäänpä vielä: Onko runoilijoilla ympäri maailman mielestäsi jotain yhteistä? ”Heidän runoja kohtaan tuntemansa rakkaus ja kunnioitus”, Zakaria vastaa. ”Runoilijat lukevat runojaan kuin syleilisivät niitä ja tanssisivat niiden kanssa. Siksi minulle on tärkeää myös kuunnella runoilijoita, kun luen heidän tekstejään – vaikka en ymmärtäisikään kyseisin runoilijan käyttämän kielen kaikkia vivahteita.”

 

Sota ei nujerra runoa

”Syyrialaiset elävät tragediaa, joka on ennenkuulumaton lähihistoriassa. Se, että maa on uuvuksissa, on epäilemättä vaikuttanut kulttuurielämään ja kirjallisuudessa käsiteltäviin aiheisiin”, Rami Zakaria pohtii kotimaansa tilannetta. Hänen tiensä vei pois Syyriasta ennen sodan alkua, mutta tapahtumat vaikuttavat hänen runoihinsa. ”Vaikka elän ulkomailla, Syyrian tilanne koskettaa – ja vaikuttaa väistämättä kirjalliseen työhöni.” Runoilija on huomannut ilmaisunsa muuttuneen henkilökohtaisemmaksi. ”En enää kirjoita juurikaan yleisesti koskettavista asioista vaan katson ja kuvailen maailmaa sisältä päin…”

”…Jos olisin Syyriassa, kirjoittaisin erilaista runoutta. Mutta millä tavoin erilaista, sitä en osaa sanoa.”

”…Kävelen lumessa / Kuin varjo / Jälkiä jättämättä / Istahdan / Tai lähestulkoon teen niin / Puisen penkin reunalle / Kuin patsas / Lintuja tervehtimättä / Ne tulevat lähelle ja katsovat nenääni / Arvuutellen / Mistä maasta / Kuinka hänen olkapäillään on yhä liloja kukkia…” Etelä-Koreassa Rami Zakaria tuntee nauttivansa sananvapaudesta. ”Tunnen olevani vapaa uskonnollisista, etnisistä sekä sosiaalisista rajoitteista ja sen tähden olen onnekas. Sain vapauden asteittain, tahattomasti, mutta tänä päivänä näen sen välttämättömyytenä, jota ilman en voisi kirjailijana toimia”, Zakaria sanoo ja lisää: ”Jotkut kirjailijat ylittävät rajoja kotimaassa ja maksavat siitä kalliisti. Mielestäni he ovat sankareita. Itse en luule olevani sankari, sillä työskentelen paikassa, jossa vapauden reuna on laaja.”

 

”Olen vapaa ja sen tähden onnekas.”

 

The World Mirror -projektin aikana haastatellut syyrialaisrunoilijat ovat nostaneet esille huolen lukijoiden määrän romahtamisesta Syyriassa sodan seurauksena. Vaikka Rami Zakaria seuraa kotimaan tapahtumia etäisyyden päästä, hän on huomannut saman ilmiön. ”Mielestäni lukijoiden määrän väheneminen vaikuttaa negatiivisesti tekstien luonteeseen”, hän sanoo. Runoilija on huolissaan on myös siksi, että hän uskoo sanan voiman olevan vahvimmillaan sellaisissa yhteiskunnissa, joissa rakastetaan lukemista.

 

”Jotkut kirjailijat ylittävät rajoja
ja maksavat siitä kalliisti.”

 

Kaikesta huolimatta Zakaria suhtautuu syyrialaisen runouden tulevaisuuteen optimistisesti. Runous ei ole koskaan lakannut olemasta, päinvastoin. ”Syyriassa on havaittavissa kirjallisia virtauksia, jotka löytävät muotonsa tulevaisuudessa.” Ja jos tarkastellaan syyrialaisrunoilijoiden työtä Syyriassa ja ulkomailla kokonaisuutena, huomataan, että syyrialainen runous on suhteellisen hyvässä jamassa, Zakaria pohtii. ”On riippumattomia runoilijoita, jotka jatkavat työtään vaikka eivät saa tukea miltään taholta. On runoilijoita, jotka asuvat ulkomailla, järjestävät tahoillaan runotapaamisia sekä levittävät runoja lehtiin ja julkaisevat kirjoja.”

Zakaria pitää verkostoitumista kansainvälisesti tärkeänä. Kansainväliset ystävät ja kollegat voivat vapauttaa runoilijoita mahdollisesta yksinäisyyden taakasta ja auttaa osaksi maailmanlaajuista liikehdintää runouden ympärillä. Itsestään hän kertoo näin: ”Minulle muutto Etelä-Koreaan merkitsi paluuta kirjoittamiseen sekä aikaa tutustua maailman runouden ja arabimaailman uusiin tulokkaisiin. Huolimatta maantieteellisestä etäisyydestäni, kommunikoin arabimaailman kirjallisuuspiirien kanssa. Tämä tapahtuu perustamani lehden kautta.”


Lehti runouden puolesta

Runoilija Zakarian perustama, päätoimittama sekä rahoittama Poetry Letters ilmestyy neljännesvuosittain. Lehti on nyt kaksi vuotta vanha. Sen sivuilla esitellään arabiankielistä nykyrunoutta, käännösrunoutta sekä tutkimusta runoudesta ennakkoluulottomalla asenteella. Runolehti julkaistaan myös verkossa. Lisäksi Zakaria painaa kerran vuodessa kirjan, joka sekin sisältää nykyrunoutta arabimaista ja arabiaksi käännettyä runoutta maailman kirjallisuudesta.

”Riippumaton julkaisuni on vastaus monen muun kirjallisuusjulkaisun lopettamiseen.” Tärkein tavoite on edistää kommunikaatiota runoilijoiden ja kriitikoiden välillä – ja sitä kautta lisätä taiteellisesti merkittävän runouden kirjoittamista ja saatavuutta. Päätoimittaja Rami Zakaria toivoo julkaisunsa olevan tärkeä kohtaamispaikka runoilijoille, runojen lukijoille ja kriitikoille. ”Uskon, että lehti on menossa oikeaan suuntaan, koska säännöllisiä lukijoita on jo hyvä määrä.”

Rami kuva lehdestaRunolehti Poetry Letters ilmestyy paperisena neljä kertaa vuodessa.

 

Rami Zakarian monipuoliselle työlle runouden eteen on selvät syyt: ”Mielestäni runous on esteettinen tarve ja psykiatrista terapiaa. Vaikka runous on peräisin todellisesta maailmasta, se on rinnakkainen ja itsenäinen maailmansa, jossa puhutaan eri kieltä. Runoudessa on omat sääntönsä, eikä se ole alisteista tieteelle.” Omien runojensa Rami Zakaria toivoo olevan taivaita sellaisille ihmisille, jotka etsivät rauhaa ja tyyneyttä – taivaita ihmisille, jotka etsivät erilaisia maailmoja kuin mitä levoton todellisuutemme on.

 

Päätoimittajan omat suosikkirunoilijat: syyrialaisrunoilijat Muhammad al-Maghout, Mamdouh Odwan, Nizar Qabbani ja Omar Abu Risha. Irakilaisrunoilija Badr Shakir al-Sayyab. Palestiinalaisrunoilija Mahmoud Darwish. Irlantilaiset Seamus Heaney ja William Butler Yeats sekä brittiläinen Philip Larkin. Korealaisrunoilija Ko Un. Chileläisrunoilija Pablo Neruda.

 

”…Vanha mies kertoi minulle / Pommin tippuneen paikalle / Jolla olen nyt / Vaan vuodenajat huuhtovat dynamiitin / Eivätkä puut pelkää aaveita / Kysyin / – Entä sinä? / Hän vastasi / – Selviydyin…mutta kadotin piirteeni.” Vaikka runoilija tekstin kirjoitettuaan poistuu runosta, uusi maailma ei katoa hänestä hetkeen: ”Kun lopetan kirjoittamisen, sanat jäävät kaikumaan päähäni.” Runosta poistuminen on asteittaista toisin kuin runoon sukeltaminen. Jälkeenpäin tarkasteltuna teksti näyttäytyy eheänä kuvana, mistä runoilija saa tyytyväisyyden tunnun.

 

Rami Zakarian runoja Kosmissa:


Uuden taistelijan paluu

Sekoitus

Naurua ja monttuja

Pakenevan miehen piirteet

Maailma

Vanhat kuvat

Siirtymä

Tuolla…täällä

Jälleen pelko

Olet valittu

 

 

saation logo

Kommentoi:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *