SANOJA VERIPUTOUKSESTA

THE WORLD MIRROR / POET’S IDENTITY CARD
18.5.2017

Hanna Hirvonen ja Shurouk Hammoud, teksti
Sari Kuustola, runojen käännökset arabiasta

 

Syyrialaisrunoilija Soliman al-Sheikh Husain, 60, muistaa lapsuudestaan erityisen hyvin ne yöt, jotka hän vietti isänsä ystäväporukassa kuunnellen keskustelua sekä sitä, kun miehet lauloivat filosofisia lauluja. ”En ymmärtänyt sanoituksia, mutta heidän äänensä olivat upeat. Kerran halusin itsekin kokeilla ja lauloin Mohammed ’Abd al-Wahhabin (kuuluisa egyptiläinen laulaja) kappaletta. Muut kuuntelivat ja nauroivat. Sillä hetkellä minusta tuntui, että tein jotain väärin.”

Hetki oli kuitenkin merkityksellinen, sillä se pakotti Solimanin kyselemään enemmän: ”Siitä hetkestä lähtien olen yrittänyt ymmärtää, mistä tässä maailmassa on kysymys”, runoilija sanoo.

 Soliman kuva nettiinSoliman al-Sheikh Husain lukee runojaan yleisölle tapahtumissa eri puolilla Syyriaa. ”Mielestäni nämä tilaisuudet rikastuttavat kirjoituksia, ja samalla yleisöstä tulee runojen yleisöä”, al-Sheikh Husain sanoo. Kuvaaja: tuntematon.

 

Luonnon kirjoittama kotikaupunki

Soliman al-Sheikh Husain on syntynyt Masyafissa, jossa hän asuu edelleen. Masyaf on noin 45 000 asukkaan (2010) vuoristokaupunki Syyrian luoteisosassa. ”Paikka on kuin muutkin Syyrian kylät ja kaupungit; täällä vallitsee ainutlaatuinen kauneus. Masyaf syntyy joka aamu uudelleen vuorten kohdusta”, runoilija kuvailee.

Hänen kotoaan avautuu näkymä kaupunkiin, Ghabin tasangolle sekä Homsin saloille. Tämän näköalan edessä, vuoristoisella viinitilalla, syntyvät useimmat al-Sheikh Husainin runot. ”Tämä on paikka, josta minun ei tee mieli poistua ollenkaan. Paikka ikään kuin avartaa minut suojellessaan hellästi elämää, vihreyttä ja muita värejä edessäni. Tämä paikka puineen on ikuinen muisto isästäni.”

 

”Kun kirjoitan runoja, sytytän
kynttilöitä onnellisuuden polulla.”

 

”Kirjoitan kuitenkin aina siellä, missä intohimo koskettaa minua”, al-Sheikh Husain jatkaa. Ensimmäisen runonsa hän kynäili ollessaan 15-vuotias. ”Kirjoitin rakkausrunon, kuten kuka tahansa muukin rakastunut nuori mies – luulin tytön olevan se oikea.”

Soliman ei ole perheensä ainoa runoilija; isän ja tämän ystävien öiset keskustelut vaikuttivat myös veljeen. ”Myös veljeni, joka kuoli tänä vuonna, kirjoitti runoja ja oli kiinnostunut filosofiasta ja teatterista.”

Soliman Al-Sheikh Husain on julkaissut neljä arabiankielistä runoteosta. Runoilijan omin sanoin: ”Runot sisältävät intohimoista dialogia, joka ukkostaa sisällämme. Runoissa on mukana myös isänmaallista julistusta.” Toisaalta julkaistuihin teoksiin valitut runot kertovat sosiaalisista ja inhimillisistä asioista yleisesti. Vapaasti suomennettuna teosten nimet ovat: Alaston Aika (1996), Asioita ja Nimiä (2009), Kasvanut Rytmi (2009) ja Vaikeroiva kysymys (2010).

 

Runoilijana sotaa käyvässä maassa

Syyrian sodan seurauksena lukuisat runoilijat ovat jättäneet kotimaansa. Soliman al-Sheikh Husain lukee Syyriasta paenneiden kollegoidensa runoista kaipuuta kotimaata kohtaan. Toisaalta myös hänen omista teksteistään aistii ikävän; hän ikävöi Damaskosta sellaisena kuin pääkaupunki oli ennen sotaa:

Ajattelen matkustaessani Damaskokseen
että vieläkö tuo jasmiini jonka tuoksussa
kylvin joka aamu
suo minulle kukkiaan
en koskaan ajatellut sen kuolevan
tuon köyhien jasmiinin

”Ero on siinä, että muualla kunnioitetaan luovuutta ja runoilijat voivat ilmaista itseään vapaasti”, al-Sheikh Husain vertailee Syyriassa asuvien ja maasta lähteneiden työtä. ”Syyriassa tuska ja menetys ovat tulleet osaksi kulttuurisia ja runollisia tekstejä ylipäätään.”

Sodan myötä al-Sheikh Husainista on tullut herkempi sekä taipuvaisempi kipuun. ”Tämä kaikki satuttaa minua enemmän kuin mikään muu. Yritän kuitenkin löytää tasapainon vallitsevassa sosiaalisessa kahtiajaossa ja valheellisten perustelujen keskellä.”

Viimeisimmät kuusi vuotta ovat vaikuttaneet myös hänen runoihinsa. ”Ennen runoni olivat pitkiä ja täynnä kielikuvia. Nykyisin intensiivisyys ja ytimekkyys sanojen käytössä ovat minulle tärkeitä.” Al-Sheikh Husain kirjoittaa etupäässä niin sanottua salamarunoutta (Flash Poetry). Tyylissä ei pyritä selittämään asioita, vaan kukin runo keskittyy aina yhteen ajatukseen. Runoilija ikään kuin nappaa valokuvan tilanteesta; hän ikuistaa tilanteen aina yhteen, kahteen tai maksimissaan kolmeen lauseeseen:

Kuinka isänmaa joutui yhtäkkiä kokemaan
ajan joka jätti siihen pahuuden siemenet
kasvamaan tähän outoon suuntaan

Salamarunoutta Syyriassa kirjoittavat – haastatellun omista suosikeista – esimerkiksi Haitham Othman, Rafika al-Marwany, Farkad Salloum ja Liza Khudr. ”Salamarunous on nousussa Syyriassa eräänlaisena intensiivisenä ilmaisukeinona.”

 

Runous näyttää suunnan

Miksi kirjoitat runoja, Soliman al-Sheikh-Husain? ”Kun kirjoitan runoja, tunnen saavani takaisin inhimillisiä tuntemuksiani. Samalla sytytän kynttilöitä onnellisuuden polulla”, runoilija vastaa. Häntä vaivaa runouteen liittyen etenkin kaksi asiaa: hän kokee runoilijoiden olevan eristettyjä suhteessa muuhun maailmaan, ja että runouden inhimillinen ulottuvuus on Syyriassa kadonnut fanaattisiin iskulauseisiin.

 

”Minulle runous on ennakointia.”

 

Toisaalta Soliman al-Sheikh Husain on sitä mieltä, että syyrialainen runous elää nousukautta. ”Runous on toipunut taantumasta ja runoudessa kokeillaan nyt kaikenlaisia tyylejä.” Hän itse haluaa kirjoittaa runoja, joiden sanoma tavoittaa ihmisiä maailmanlaajuisesti. ”Sen, mitä nykyisin kirjoitan, on tarkoitus olla yleisinhimillistä, vaikka runoni sanojen rakenteen perusteella näyttäisivät paikallisilta.”

Tekstiensä kautta al-Sheikh Husain haluaa erityisesti välittää rakkauden viestiä ihmiskunnalle. Hänen mielestään runous voisi olla mukana muuttamassa asioita parempaan suuntaan. ”Syyriassa runous huutaa nykyisin veriputouksesta mutta avaa oven rakkaudelle. Minulle runous on ennakointia. Ja jos maailma päättää kulkea inhimillisyyden suuntaan, runous voi olla maailman kompassi.”

 

Uusi teos julkaisua vaille valmis

Soliman al-Sheikh Husainin viides runoteos Jalanjälkiä on tarkoitus julkaista tänä vuonna – mikäli mediaministeriö antaa teokselle hyväksyntänsä. Syyriassa sensuuri on rajua, vain viattomat tekstit läpäisevät mediaministeriön seulan. Kun ilmaisunvapaus on rajoitettua, esimerkiksi poliittiset mielipiteet on piilotettava epäsuoriin ilmauksiin. ”Olen kotoisin täältä kummallisesta Lähi-idästä, jossa sanat koetaan aseellisiksi iskuiksi.”

Runoilijan mukaan viides ja vielä julkaisematon teos sisältää enimmäkseen pitkiä runoja, jotka pysyttelevät yleisissä teemoissa. Hänen ensimmäisen runonsa jälkeen elämässä on tapahtunut paljon. Mies on mennyt naimisiin ja saanut neljä lasta, jotka ovat kaikki muuttaneet ulkomaille. Soliman al-Sheikh Husainin runojen teemoista ainakin yksi on säilynyt läpi vuosikymmenet: rakkaus.

”Puhun naisesta rakkauden jumalattarena ja kotimaani pääkaupunki Damaskoksesta. Osassa runoja on mukana hieman yksityiselämääni, minulle rakkaita ihmisiä ja heitä kohtaan tuntemaani ikävää.” Ainakin äkkiseltään nämä aiheet kuulostavat sellaisilta, joiden julkaisulle mediaministeriö myöntää luvan. ”Osa runoista on maailman jalanjäljillä kulkevan ihmisen todistuksia toistuvista raakuuksista.”

 

Runo syntyi, kun Israelin joukot
olivat piirittäneet Beirutin.

Soliman Al-Sheikh Husainin runoja on julkaistu syyrialaisissa aikakauslehdissä ja kulttuuriin keskittyvillä verkkosivustoilla. Hänelle itselleen tärkein runo löytyy kuitenkin pöytälaatikosta. Kysyessämme, mikä Soliman al-Sheikh Husainin omista runoistasi on hänelle itselleen läheisin, mies vastaa: ”Julkaisematon runo nimeltä Jälkiä itäreunalla (1982).” Runo syntyi sen jälkeen, kun Israelin joukot olivat piirittäneet Libanonin pääkaupunki Beirutin. Tekstiin on piirtynyt tuska, jonka Beirutin tapahtumat aiheuttivat runoilijassa. ”Se, mitä silloin tapahtui, oli valtava shokki sukupolvellemme.”

 

Kysymyksistä aina akuutein

”Paikka on kuin runo, jonka luonto kirjoittaa joka päivä uudelleen”, Soliman Al-Sheikh Husain jatkaa juttua kotikaupunki Masyafista. ”Sanoisin, että lähes jokaisessa tämän kaupungin talossa asuu runoilija tai muun alan taiteilija.” Sota ei tietenkään voi olla vaikuttamatta kulttuurielämään Syyriassa. ”Koetamme järjestää tänne olosuhteet, jotka lisäisivät luovuutta. Sanat häpeävät verta.”

Soliman al-Sheikh Husain kertoo, että Masyafissa on kulttuurifoorumi, jonka paikalliset runoilijat perustivat noin 15 vuotta sitten. Välillä toiminta hiipui, koska kirjallisuuteen liittyvissä tapahtumissa ei käynyt tarpeeksi väkeä. Nykyisin runoilijat tekevät parhaansa pitääkseen foorumin aktiivisena. ”Kulttuurielämä kärsii ollakseen olemassa”.

 

”Masyaf on kuin runo, jonka luonto
kirjoittaa joka päivä uudelleen.”

 

Al-Sheikh Husain on muutenkin aktiivinen kulttuurin ja vapaaehtoistyön parissa; hän muun muassa opettaa nuorille kirjoittamista. Mies on sitä mieltä, että runoilijan on syytä tehdä myös jotain aivan muuta kuin kirjoittaa: ”Runojen kirjoittamisen ei tarvitse olla kokopäiväistä työtä. Itse olen eläkkeellä ja olen maanviljelijä.”

”Oikeastaan me runoilijat emme päätä, milloin kirjoitamme. Minusta tuntuu, että mikäli kirjoittaminen on liiaksi harkittua, se ei ole luovaa. Ehkä tällöin kutsumme sitä säkeiden tekemiseksi, mutta sanat eivät virtaa sisällämme kuin kaste terälehdellä.”

Soliman al-Sheikh Husain on kirjoittanut runoja 45 vuoden ajan. Hän ei ole väsynyt ihmettelyyn, jonka hän aloitti pienenä poikana. Kaikkeen, mitä hän on elämänsä aikana kirjoittanut ja tulee kirjoittamaan, sisältyy sama, akuutti kysymys: ”Miksi me ihmiset emme voi elää arvokkaasti, tuntien rakkautta maata ja taivasta kohtaan?”

 

Soliman al-Sheikh Husainin runoja Kosmissa:

RUNOJA DAMASKOKSESTA

KYSYMYKSIÄ

RUNOJA SATEESTA

”On olemassa sieluja jotka vaeltavat…”

RUNOJA YKSINÄISYYDESTÄ

RUNOJA KADUISTA

RUNOJA HALUAMISESTA

RUNOJA AJASTA

RUNOJA PIMEYDESTÄ

 

KULTTUURI KÄRSII SODASTA

Syyrian sota vaikuttaa sekä kirjoittamiseen että lukemiseen. Esimerkiksi, jos runoilija joutuu kohtaamaan kotikaupunkinsa tuhoutumisen, kokemus iskostuu usein hänen teksteihinsä. Runoilijan tyyli voi muuttua täysin; teksteistä tulee rankkoja, julmia, verisiä.

Sodan takia ihmisillä ei ole välttämättä mahdollisuutta lukea – ei runoutta, eikä mitään muutakaan. Hinnat ovat korkeita, mistä johtuen aika menee pääsääntöisesti elannon hankintaan, mikäli työtä on. Sähkökatkot rasittavat osaltaan ajanviettoa kulttuurin parissa.

Tietenkin ihmiset, joille kirjojen tuoma inspiraatio on elintärkeää, jatkavat lukemista, oli hinta mikä hyvänsä. Syyriassa on edelleen kirjastoja ja mahdollisuus ladata kirjoja internetistä.

Miljoonat ihmiset ovat lähteneet sotaa pakoon Syyriasta. Kaupunkeja on tuhoutunut ja niiden mukana kulttuuria. Kulttuurikeskukset eivät olleet kovin aktiivisia edes ennen sotaa, mutta nykyisin esimerkiksi runojen lukutilaisuudet saattavat tuntua naurettavilta.

Ihmiset eivät liiku paikasta toiseen, kuten ennen. Karkeasti sanottuna oppositioon kuuluvat eivät mene hallituksen joukkojen hallussa pitämiin paikkoihin ja toisinpäin.

 

saation logo

Kommentoi:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *