Syyrian hallitus pyrkii hiljentämään vapaan sielun, hänen sanansa. Runoilija Aref Hamza pakeni kotimaasta. Hänen Syyriassa näkemänsä, kuulemansa ja kokemansa ei kuitenkaan ole jättänyt rauhaan. ”Hahmot, jotka ohjaavat minua runouden tiellä, elävät edelleen siellä kaukaisessa paikassa”, Hamza sanoo. Palkittu runoilija kirjoittaa – nykyisinkin – elämästä sodassa, raunioissa, paossa…

Linja-autossa
Matkalla talollesi
Katsellen palanutta puuta
Ruumista
Kun vartalosi värähtelee
Pienen kiven takia
Tai suuren
Matkalla talollesi
Kun tuijotat amputoitua kättä
Sitä jonka toivoisin olevan paikallaan

Runo Aref Hamza, 2014. Käännös Maija Luotonen, 2017.

”Ehdottoman yksilöllisyyteni läpi ja vain siten pystyn ilmaisemaan yleistä. Se ainakin on minun tavoitteeni”, kirjoittaa Aila Meriluoto Vaarallista kokea-päiväkirjateoksessaan. Meriluodon vuosikymmeniä jatkuneen uran kantava voima on jano toimia elämänsä ja oman aikansa tapahtumien todistajana; kirjailija antaa meille henkilökohtaisen näkökulman ihmiseloon. Näin tehdessään Meriluoto laittaa likoon itsensä ja ihmissuhteensa – luottaen siihen, että juuri niin hänen on kirjailijana tehtävä.

“Tilapäinen kylä aivojen uurteessa:
tässä siis arvelet asuvasi. Ei kovin syvällä edes.
Vaikka syvemmällä ovat tietysti vanhemmat kylät,
rapautuneita viikonpäiviä jos kaivat vähän.
Ei, kuule, pannaan nyt tämä lapio syrjään,
arkeologiaa ei täällä päin harrasteta.
Istutaan vain ojanpenkalla syyskesän aikaan…”

Ote Aila Meriluodon runosta Asukas, kirjasta Asumattomiin, vuodelta 1963.

Syyrialaisrunoilija Rami Zakaria kirjoittaa mieluiten hiljaisuudessa. Runoihinsa hän rakentaa pakopaikkoja ihmisille, jotka haluavat hetkeksi pois levottomasta todellisuudestamme. Zakarian esikoisteos julkaistiin tänä vuonna, mutta mies on runouden asialla laajemminkin; hän päätoimittaa Poetry Letters -lehteä. Kaksi vuotta sitten perustettu julkaisu on arabiankielisen nykyrunouden äänenkannattaja, jossa ennakkoluuloille ei jätetä tilaa.

“Hän palasi heidän sodastaan
Laihana
Uupuneena

Mutta he eivät
He saattavat palata jonain päivänä
Jos tarkoituksetta hylkäävät
Tuhoten syyn piikikkäät kysymykset
He saattavat menettää käden
Aamunkoitteessa…”

Ote Rami Zakarian runosta, vuodelta 2015. Käännös Maija Luotonen, 2017.

Runoilija Susinukke Kosolan työn alla oleva kolmas kirja on ”hybridi, jota voi pitää runo- tai lyhytnovellikokoelmana mutta yhtä hyvin vaikkapa romaanina tai esseeteoksena.” Teos on tarina tarinoiden kertojista; mukana olevat konkreettiset tarinat Kosola keräsi kotikaupunkinsa Turun kaduilta, kouluilta ja busseista sekä omasta henkilöhistoriastaan ja sukulaisiltaan. Vaikka joku henkilö olisi mainittu sivulauseessa, kaikki konkretia perustuu runoilijan kuulemaan ja dokumentoimaan – eikä siis ole pelkästään keksittyä.

Syyrialaisrunoilija Soliman al-Sheikh Husain muistaa lapsuudestaan erityisen hyvin ne yöt, jotka hän vietti isänsä ystäväporukassa kuunnellen keskustelua sekä sitä, kun miehet lauloivat filosofisia lauluja. ”Kerran halusin itsekin kokeilla ja lauloin Mohammed ’Abd al-Wahhabin kappaletta. Muut kuuntelivat ja nauroivat. Sillä hetkellä minusta tuntui, että tein jotain väärin.” Hetki oli kuitenkin merkityksellinen: ”Siitä hetkestä lähtien olen yrittänyt ymmärtää, mistä tässä maailmassa on kysymys”, runoilija sanoo.

“On olemassa sieluja jotka vaeltavat intohimon hetkinä
joita saartaa yksinäisyys
ne suovat meille väkevän olemassaolon hetken
kuinka käytämme tämän kaipauksen
hiljaisuuden tietämättömyydessä”

Ote Soliman al-Sheikh Husainin runosta. Käännös arabiasta Sari Kuustola.

Kristiina Wallinin kotona vierailijaa tervehtii, runoilijan lisäksi, runohevonen – ratsu, joka tavataan myös Wallinin esikoiskokoelmassa Kengitetyn eläimen jäljet. Runoissa hevonen laukkaa avaruudessa, mutta nyt eläin seisoo liikkumatta paikallaan olohuoneessa ja kuuntelee keskustelua herkeämättä.

“istun kaislikon reunassa ja virkkaan villalangasta lapsia
okranvärisiä mekkoja ja raajoja, virkkaan
omat hiukseni langoiksi lankojen lomaan, virkkaan
kaislat ja kaisloille hiljaa satavan lumen

olen palannut merenrantaan…”

Ote Kristiina Wallinin runosta, kirjasta Jalankantama, vuodelta 2009.

Mia Skön sävelsi musiikin runoilija Shurouk Hammoudin tekstiin. Poet’s Identity Card on teemabiisimme saman nimiselle juttusarjalle.